YLISTYS VAPAAEHTOISILLE: Kesässä häärii myös Überhost ja maksullinen nainen

07.4.2017

Ihmiset on isojen ihmisapinoiden heimoon kuuluva nisäkässuku, joka sisältää modernit ihmiset ja niiden läheiset sukulaislajit. Suvun on arvioitu olevan 1,5–2,5 miljoonaa vuotta vanha. Kaikki suvun lajit ja alalajit paitsi ihminen (Homo sapiens) ja sen nimialalaji Homo sapiens sapiens ovat kuolleet sukupuuttoon.

Tietosanakirjat eivät tätä kerro, mutta Jyväskylän Kesässä tiedetään, että tämän lisäksi on olemassa myös yksi ihan erityinen ihmislaji. Nimittäin kesäläiset (Homo kesäens) eli festivaaliimme osallistuvat vapaaehtoiset. Heitä on vuosittain noin 80 ja heidät tunnistaa festivaalipaitojen lisäksi suuresta innosta, väsymättömästä luonteesta, loputtomasta innovatiivisuudesta, oma-aloitteisuudesta ja kuplivasta naurusta.
Todistetusti kesäläinen säilyttää täyden toimintakuntonsa minimimäärälläkin unta ja kykenee vastaamaan mitä omituisimpiin kysymyksiin malttinsa säilyttäen ja kohteliaasti. (Sanottakoon, että perinteisten homo sapiensien joukosta moista joustavuutta ei aina löydy.)

”Vapaaehtoinen” on oikeastaan vähän kummallinen sana. Siinä vapaus yhdistyy ehtoihin. Vähän niin kuin sanottaisiin, että mene minne haluat, mutta nilkassa olisi talon kivijalkaan sidottu köysi. Asian voi nähdä kuitenkin myös niin, että ”tämän tontin puitteissa voit tehdä mitä vaan”.

Näin toimii myös Jyväskylän Kesän vapaaehtoisuus. Vapaaehtoiset eivät vain orjallisesti tee ”työtä käskettyä” vaan osallistuvat myös festivaalin kehittämiseen, tuovat esiin omia ideoitaan ja tekevät tapahtumasta näin monipuolisen ja moniäänisen kokonaisuuden.

 

Vapaaehtoisten mukanaolo on yksi tämän työn parhaita puolia. He tuovat festivaaliin inhimillisen ja ihmiskasvoisen ulkonäön”, toiminnanjohtaja Tanja Rasi sanoo.

Siinä on jotain riemukasta ja kaoottisen ihanaa kun kaikki tulevat ekana päivänä töihin festivaalin alla. Ihmiset haluavat tehdä tätä ja se heijastuu selkeästi yleisöfiilikseenkin”, Kesän entinen tuottaja Mari Lankinen kertoo.

Koska kaikkia vapaaehtoisia ei voi yhdessä blogipostauksessa esitellä, valitsimme heistä kaksi. Moni vapaaehtoinen saapuu festivaaleille Jyväskylän ulkopuolelta, mutta koska paikallisten jututtaminen on helpompaa, nappasimme hihasta teatterin vastaavaa Hanna Liinojaa ja yleismiesjantusena häärivää Sari Rajahuhtaa.

 

 

Festivaaliviikolla Hanna Liinoja ei paljon Kesän toimistolle ehdi, sillä teatterilla on niin paljon tehtävää.

ÜBERHOST

Teatterin überhost eli näyttelijä Hanna Liinoja tuli vapaaehtoiseksi Kesään 20 vuotta sitten. Nimen Überhost hän sai saksalaiselta esiintyjäryhmältä.
– Taisin olla aluksi Kesäklubin vastuuhenkilö ja sitten minusta tuli ”oma host”, Liinoja muistelee.
Jyväskylän Kesä oli ensimmäisten joukossa – ellei jopa ensimmäinen – lanseeraamassa ulkomaalaisille esiintyjille henkilökohtaiset hostit, jotka varmistavat artistien kaikkinaisen hyvinvoinnin.
– Olen aina tykännyt tutustua uusiin ihmisiin. Ihminen kun on mielenkiintoinen otus, Liinoja sanoo.
Mukaan on mahtunut toki vähän hankaliakin otuksia. Sellaisia, joiden käyttäytyminen on ehkä astetta lähempänä eläin- kuin ihmismaailmaa. 99.8 prosenttia kohtaamisista on kuitenkin ollut hyviä – jopa erinomaisia.
Liinojan mieleen pulpahtelee hyviä muistoja. Se, kuinka Peepolykus–ryhmän kanssa pelattiin mölkkyä ja miimikko-akrobaatti Tomas Kubinekin kanssa kierreltiin nähtävyyksiä veneellä. Miimikko Avner Eisenberg taas rakastui Liinojan saunaan ja SpyMonkey-joukko Seminaarimäen mieslaulajiin.

Enää Liinoja ei ole vuosiin luotsannut yksittäisiä artisteja vaan hän hoitaa kaikkien asioita teatterilla.
– Mun työ on lähinnä sitä, että luon puitteet onnistuneelle esitykselle. Tekniikan tyypit teatterilla on tosi hyviä, mutta jos on jotain muita tarpeita – lavastuksen, tarpeiston, puvustuksen, peruukkien tai muun suhteen, niin hoidan ne.
Samalla Liinoja aikatauluttaa treenit, haastattelut ja siivouksen. Hän hoitaa salin hiljaiseksi tarvittaessa ja katsoo, että artistien takahuonetoiveet on täytetty. Välillä täytyy toimia rappupoliisinakin.
Yksi tärkeä tehtävä on pitää yllä positiivista energiaa – silloinkin kun puolet esiintyjän varusteista on jäänyt maailmalle ja esityksen toteutuminen on vaakalaudalla.
– Positiivinen energia tuottaa lisäenergiaa. Mikään muu sitä ei tee kuin positiivisuus.

Liinoja sanoo monen kysyneen miksi hän on mukana, kun työstä ei saa palkkaakaan.
– Festivaalin ensimmäisinä päivinä mielessä voi käydä häivähdys siitä, että ensi kesänä en jaksa, mutta sitten ne ajatukset unohtuvat. Se on minulle elämän tapa olla tässä mukana, hän nauraa.

 

Sari Rajahuhta istuskelee toimiston alakerran “mummolassa” eli lahjoituksena saadussa sohvaryhmässä.

YLEISMIESJANTUNEN

Kymmenen vuotta Kesässä toiminut Sari Rajahuhta näyttäisi olevan samoilla linjoilla. Hänen vastauksensa kysymykseen miksi olet mukana on tämä: ”Jos nalkkiin jäät, niin mikäs teet”.
Rajahuhta tuli aluksi palkolliseksi Kesälle ja muille Nikolainkulman toimijoille.
– Olin kaikkien yhteinen maksullinen nainen, hän nauraa.
Vaikka palkkatyöt loppuivat, Rajahuhta jäi. Jo hyvissä ajoin ennen festivaalia toimistolla kantautuu käheä nauru. Näin vaikkei Kesän tekeminen aina ole ollut pelkkää iloa ja riemua. Esimerkiksi viikot Siperiaksi kutsutussa Nikolainkulman kellarissa ovat jääneet mieleen kipeinä sormenpäinä ja mökkihöperyytenä.
– Istuin siellä pimeässä luukussa varmaan kaksi viikkoa repimässä niittejä irti vanhoista mainostauluista. Voin sanoa, että aika tylsää oli – niin tylsää, että tulin laskeneeksi, että yhdessäkin taulussa oli 1534 niittiä, Rajahuhta nauraa.

Niitti-jamboreen lisäksi Rajahuhta on mm. jakanut julisteita, rakentanut mainostelineitä ja rekvisiittaa, toiminut artistien kuskina ja valmistanut Kesäläisille ruokaa. Ja tässä on siis vain murto-osa hommista. Viime kesänä Rajahuhta esimerkiksi linnoittautui toimiston kellariin – tällä kertaa ei sentään sinne Siperiaan – ja ompeli vanhoista kangasjulisteista Teltan aitoihin komeat suojat, joissa koko Kesän historia pääsi oikeuksiinsa.

Rajahuhta sanoo, että Kesässä vallitsee ”pirun hyvä yhteishenki”.
– Eri pisteissä työskentelevien kesken syntyy yleisen Kesäfiiliksen lisäksi aina sellaisia omia ”meidän jengi” – joukkoja. On esimerkiksi Telttajengi, katutytöt ja rouduujengi. Me kuskit ollaan sellaisia yksinäisiä susia, vaikka kai minä olen aika monella vapaaehtoiselle tuttu, Rajahuhta hymyilee.

 

Jyväskylän Kesän vapaaehtoishaku on nyt avattu. Tule joukkoon ja hae vapaaehtoiseksi alla olevan linkin kautta.

Vapaaehtoiseksi