TOIMISTOLLA TAPAHTUU: Harry Potter, pizzakuski ja kadonnut ovi

30.3.2017

Etsi kuvasta ulko-ovi.

Jyväskylän Kesän toimisto sijaitsee osoitteessa Vapaudenkatu 43 A/L. Vieressä ei kuitenkaan ole rappua K tai edes M. Mieleen tulee Harry Potter ja Lontoon King’s Crossin rautatieaseman laituri 9 ¾ – sitä päin täytyy puskea ja uskoa, ettei törmää seinään. Jos alkaa epäröidä, matka päättyy ikävästi.
Kesän toimistoon on toki helpompi tulla – sieltä pois pääseminen onkin sitten toinen asia. Toinen toimistoon liittyvä mystisyys on nimittäin se, että festivaalin lähestyessä käytävällä kaikuu toistuvasti kysymys ”mistä minä oikein tulin tänne?”
Oviviidakko, jossa oikea ulospääsytie on maastoutunut festarijulisteen taakse sekoittaa vannoutuneemmankin partiolaisen suuntavaiston. Jos et usko, tule kokeilemaan.

Kiusallisinta L:ssä on, että toimistolle tupsahtaa silloin tällöin esimerkiksi oikeaa rappua etsiviä pitsalähettejä. Heidän jälkeensä kaikkialla leijuu kiusallisen herkullinen pizzantuoksu. (HUOM!: Jotta toimistoa etsivistä edes osa löytäisi perille, käytämme sivuillamme rapputunnusta A.)

Kysyimme kaupungilta, mistä L johtuu. Kaupunkisuunnittelun ja maankäytön osastolta vastattiin, että L on varmaankin peräisin taloyhtiöltä. Ja näin tosiaan onkin. Isännöitsijä kertoi, että koska kyseessä on varsinaisten rappujen välinen liiketila, sille annettiin Postin ehdotuksesta lisätunnus L, jotta posti päätyisi sinne minne kuuluukin eli Jyväskylän Kesän, Loiskiksen tai Nuorisoseurojen luukkuun.
Tyydymme selitykseen, vaikka toki vähän mietimme, että miksi juuri L eikä esimerkiksi 43A/2. Mutta siirrytäänpä nyt osoitteesta toimiston väkeen. Kesässä työskentelevät osa-aikaisesti Helena, Ville ja Riikka – eli toimiston vastaava, graafikko ja tiedottaja.

HELENA KUJALA

Viidettä vuotta Kesän toimiston ja lipunmyynnin vastaavana.

”Kesässä parasta on festariviikko. Siihen on valmistauduttu monta kuukautta, joten asiat ovat aika selviä tai ainakin pitäisi olla, kun festit alkaa. Kaikkeen ei tietenkään voi varautua ja esiin pompsahtavat pulmat ratkotaan ex tempore. Festariviikko eroaa täysin normielämästä, omat asiat täytyy silloin lykätä sivuun ja painaa täysillä. Elämä ei silloin ainakaan ole harmaata satoi tai paistoi. Kesäfiilis huipentuu esityksissä, joista yrittää ainakin muutamaan ehtiä. Festarin jälkeen tulee haikea fiilis, koska festivaaliväki lähtee lähes seuraavalla junalla veks; seuraavana arkipäivänä toimistolla on todella hiljaista.

Kesässä kaoottisinta on festariviikko. Yksittäistä tapausta on mahdoton muistaa, mutta kaaos liittyy niihin festariviikon tilanteisiin, kun puheluita tulee niin ketjussa, että osa menee vastaajaan, muttei ikinä oikein tule väliä, jolloin ehtisi niitä kuunnella. Samaan aikaan joku sanoo ovelta jotain tähdellistä, hakee rahaa, tuo kuitteja ja asiakkaat kyselevät alennuslippuja tai t-paitoja. Näistä ei sitten kyllä jää mitään muistijälkiä. ”Post-it” -laput ovat Kesän ”survival kit”.

 

VILLE MUNTER

Kahdeksatta vuotta Kesän graafikkona ja kuvaajana

”Työtehtäviin on kuulunut suuri määrä erilaisia graafisen suunnittelun tehtäviä. Kesän ilmeestä (mm. tunnus, pääjuliste, esite ja t-paidat) vastaa graafisen suunnittelun toimisto PIGME, mutta niiden lisäksi riittää monenmoista toteutusta pitämään minut kiireisenä. Viimevuosina olen myös ottanut valokuvia festivaaliviikolla muiden töiden lomassa.

Kesässä parasta on ollut se, että festivaali on avartanut omaa kulttuurinäköalaa. On eri asia tiedostaa kulttuurin ja taiteen kirjo, kuin kokea se.
Yksi hauskimmista Kesään liittyvistä muistoista on aivan ensimmäiseltä työviikolta. Kesän toimisto sijaitsi silloin vielä Nikolainkulmassa ja talon toimijoilla oli keskiviikkoaamuisin aamujumppa kahviossa. Itse jumpasta ei ole paljoa jäänyt mieleen, mutta jumpan päätteeksi poistuttiin kahviosta isossa naureskelevassa letkassa, jonka kyydistä jokainen jäi oman työhuoneensa kohdalla. Tämä herätti silloin suurta huvitusta ja mietin pitkään ja hartaasti, että mihin ihmeeseen sitä on onnistunut sotkeutumaan tällä kertaa.
Kun taas miettii kamalimpia tai kaaottisimpia Kesä-muistoja ei kovin montaa tule mieleen. Aina on välillä hermoja kiristäviä päiviä ja stressaavia kausia, mutta yksi suurimmista haasteista oli varmasti ensimmäisinä vuosina festivaaliviikon kesähelteissä ylikuumeneva ja itsensä irtisanova tulostin/kopiokone. Siitäkin lopulta selvittiin ilmanviilentimen avulla.

 

Kesä 2016 vaati astetta rankempia otteita silmäpussien poistamiseksi.

RIIKKA MAHLAMÄKI-KAISTINEN

Toista vuotta Kesän tiedottajana

”Ehdin olla monta vuotta lehden toimituksessa se tyyppi, joka halusi kirjoittaa kaikista Kesän ohjelmista tai se bloggari, joka intoili esityksestä toisensa perään. Nyt olen se, joka yrittää houkutella toimittajia ja bloggareita kirjoittamaan.
Parasta on, kun keväällä astuu toimistolle ja tulevan Kesän ohjelma alkaa aueta. Tuntuu ihan siltä kuin saisi laatikollisen joululahjoja keskellä kevät-talvea. Että tuleeko meille tosiaan Yona, Familie Flöz ja Koivuniemikin. Ihan mahtavaa.

Monipuolisen ohjelmiston lisäksi parasta Kesässä on siihen liittyvä yhdessä tekemisen fiilis.
Yksi viime vuoden huippukokemuksistani oli toki myös se, kun festivaalien melkein viimeisenä päivänä tuottaja paljasti minulle, että toimistoon on olemassa toinenkin sisäänkäynti. Tuli ihan asiaan vihkiytynyt olo.

Varsinainen festivaaliviikko on niin toimittajana kuin tiedottajanakin varsin kaoottinen kokemus. Mutta se on sellaista mukavaa kaaosta, jota leimaa ennen kaikkea into asiaan.