Kansanpsykebluesin timantti

30.6.2016

”Plinks Blonks Kviik Kviik”. Sellainen ääni lähti jouhikosta kun Pekko Käppi sai sen ensimmäistä kertaa käteensä. Vaikka ääni ei todennäköisesti vastannut soitinrakentajan toiveita, Käppi oli heti myyty.
– Ymmärsin, että tämä on mun osalta tässä hyvin pitkälti, että tällä mä pärjään lopun elämän. Tähän mä samaistun, Käppi kertoo.
Jouhikko ei tullut ihan puskista. Käppi oli lukenut soittimesta ensimmäisen kerran jo nuorena.
– Olin joskus myöhäisteininä kyllästynyt omiin musiikillisiin tekemisiini ja etsin aktiivisesti jotain uusia juttuja antennit ojossa. Satuin sitten lukemaan suomalaisen kansanmusiikin historiasta jouhikosta. Siitä jäi mieleen, että siinä on kolme hevosenhännästä tehtyä kieltä ja sillä voi soittaa kuutta säveltä.
Käppi sanoo rajatun ja minimalistisen systeemin houkutelleen nuorta miestä.
– Ja oli siinä se näkökulma johonkin vanhempaan musiikilliseen hahmotustapaankin. Se jäi kytemään mieleen.

kappijakhhl kuva Konsta LeppänenNyt Käppi ja K:H:H:L tekevät mukaansatempaavan hypnotisoivaa musiikkia, jota on vaikea asettaa yksiin raameihin. Mielessä käy Tuomari Nurmio, shamanistinen riitti ja kansantanssin kekkerit. Tekisi mieli puhua ”fuusio-siitä” ja ”tuosta”. Fuusiosanaa vierastava Käppi toteaa, että saahan sitä keksiä musiikille vaikka minkälaisia nimiä ja määritteitä.
– Viimeisin määritelmä taitaa olla ”proto proto proto heavya”. Yksi kaveri luonnehti sitä kansanpsykebluesin timantiksi. Se on aika hyvä, Käppi nauraa.
Kuvaavinta lie sanoa, että Käppi sukeltaa Kuolleiden Hillittömien Hevosten Luut –yhtyeen kanssa suoraan alkuperäiseen ja osin rosoiseenkin kansanmusiikin sydämeen.

Kuuntele oheisesti linkistä Käppiä ja tee siitä omat johtopäätöksesi: