DIXIE HARLEM & JONNA ORTJU: Lumikki ja seitsemän kääpiötä

27.6.2017

Jonna Ortjun kesä sujuu keikkojen ohella kesäteatterin parissa Savionlavalla ja Laajavuoressa sekä emännän ja tuottajan hommissa Ruuhiniemen Väärälässä.

“Olen taustaltani savolainen ja se tarkoittaa sitä, että siitä mitä puhun saa 50 prosenttia heittää pois ja sitten siitä lopusta neljäsosa on sellaista, jota voi harkita”, Unto Lappalainen sanoo. (Kuvassa alla oikealla)
Haastattelu alkaa siis vähintäänkin epäilevissä merkeissä. Yksi asia on kuitenkin varma, nimittäin että Lappalaisen edustama Dixie Harlem -yhtye täyttää tänä vuonna neljännesvuosisadan eli 25 vuotta.
– Sehän oli tietynlainen sattuma koko bändin syntyminen, Lappalainen muistelee.
Joukko musiikista innostuneina amatöörejä ja ammattilaisia löi hynttyyt yhteen silloisen maaherra Kalevi Kivistön innoittamana.
– Kalevi sanoi, että tarvittaisiin bändi kun olen luvannut soittaa vuoden 1992 Kalevan kisoissa, enkä ala yksin siellä klarinettia soittaa. Ensin ajatuksena oli soittaa ihan vaan huvikseen yksi keikka. Mutta sitten se alkoi kiinnostaa enemmän, keikkoja tuli lisää ja nälkä kasvoi.
Lappalainen sanoo kasassa pysymisen takana olevan kaksi asiaa: soittajien keskinäinen ja soitannollinen kemia.
Dixie Harlem on esiintynyt lukuisilla jazz-festivaaleilla ja se on ollut tuttu nimi esimerkiksi Helsingin Storyvillessä. Keikkoja on vedetty aina Pariisia ja Teneriffaa myöten.

Bändin musiikki oli aluksi yksinomaan dixieland-pitoista, mutta sittemmin mukaan tuli swingiäkin. Jyväskylän Kesän konsertissa kuullaan läpileikkaus kuluneista 25 vuodesta.
– Mukaan mahtuu ehkä joku lattarikin, koska Jonna laulaa, Lappalainen sanoo.
Jonna on laulaja Jonna Ortju, joka on ollut mukana Dixie Harlemissa viitisen vuotta.
Lappalainen sanoo Ortjua monitoiminaiseksi, joka on tuonut bändiin mukanaan uutta virtaa.
– Tällaisen mini big bandin kanssa on ilmeisesti kiva laulaa, Lappalainen hymyilee.
Ortju on samaa mieltä. Hauskaa on ja “lumikiksi ja seitsemäksi kääpiöksi” ristitty kokoonpano rullaa hienosti.
Hän tuli bändiin mukaan vähän sattumalta. Edessä oli Popparin joulujazzit, mutta Ortjun vakituisemman bändin soittajat joutuivatkin toisaalle. Ortju halusi kuitenkin lavalle ja pyysin Dixie Harlemia taakseen.
– Ja me huomattiin, että vitsit tämä onkin hauskaa, Ortju nauraa.
Seuraava askel otettiin sitten bändin puolelta, kun nämä pyysivät Ortjua vakituiseksi keulahahmokseen.

Nyt takana on monta yhteiskeikkaa, mutta Lappalainen epäilee omien soittojensa loppulaskun jo alkaneen.
– Olen vakavasti harkinnut, että vieläkö tätä jaksaa. Että onko tässä enää potkua.
Lappalainen kertoo täyttävänsä tänä vuonna 75 vuotta. Mielessä on pyörinyt ajatus, että jossain vaiheessa soittamisesta on pakko luopua.
– Ja mielelläänhän sitä luopuisi kohdassa, joka on vaikka tällä tapaa juhlavuosi, Lappalainen tuumaa.
Päätöstä asian suhteen ei ole kuitenkaan tehty, mutta voi olla, että nyt on viimeisiä mahdollisuuksia kuulla perinnejazzia tällä kokoonpanolla.

Lappalainen sanoo jazz-piirien muuttuneen vuosien saatossa. Hän on huolissaan siitä, että nuoria soittajia ei kiinnosta enää perinnejazz.
– Jossakin lähdetään siitä, että rakennetaan jazzillinen pohja perinnejazzille, mutta meillä on menty toiseen suuntaan musiikkikoulutuksessa. Meillä lähdetään heti siitä, että tehdään omaa ja omanlaisia sovituksia. Totta kai jazz saa tällä kuulijoita ja nuorisoakin yleisöön, mutta minua vähän harmittaa, että perinnejazz jää meidän vanhojen huoleksi.

Kun Lappalaiselle sanoo haastattelun lopuksi, että tämä varmaan piisaakin jutun pohjaksi, hän vastaa, että “käytät sitten loppuun mielikuvitusta”. Mutta jututetaanpas vähän vielä solistia. Ortju sanoo miespoppoon kanssa toimimisen olevan mukavan mutkatonta. Hän arvelee Dixie Harlemin musiikkiin tulleen hänen mukanaolonsa myötä enemmän solistisia näkökulmia.
– Pojat ovat pääsääntöisesti tehneet instrumentti meiningillä ennen, vaikka solistivierailujakin on ollut. Me ollaan nyt yhdessä tuumin kehitetty bändiä eteenpäin.
Ihan käden käänteestä uusia biisejä ei kuitenkaan omaksuta tuotantoon. Uudet kappaleet vaativat arrausta eli sovittamista.
– Kun on mukana seitsemän miestä, niin se ei käy ihan kädenkäänteessä, vaikka kaikki tietäisi biisin. Sekin täytyy pitää mielessä, että bändi kuulostaa Dixie Harlemille.
Ortju sanoo soundin olevan “poikien” vastuulla.
– Vaikka me pääsääntöisesti vedetään perinnejazz stankkuja (standardeja) niin ohjelmaan on otettu vähän hauskoja ja koomisiakin juttuja, jotka toimivat hyvin tällä kokoonpanolla. Ja onhan se aika hauskaa, kun tällä meiningillä vedetään vaikka “Suloista myrkynkeittäjää”, Ortju nauraa.

Dixie Harlem & Jonna Ortju – 25v-juhlakonsertti Jyväskylän Kesässä, Popparissa 7.7. klo 18.

Katso oheisesta linkistä Lullaby of Birdland  Dixie Harlemin ja Jonna Ortjun esittämänä:

Katso oheisesta linkistä Jonna Ortjun haastattelu: