Itkupotkuraivarit, laulunriemua ja supertuhma miimikko

17.7.2016

Jyväskylän Kesä, Aili Ikonen, teltta

Jyväskylän Kesä, Aili Ikonen, teltta

Lauantainen keskustelutilaisuus kaupunginteatterilla kokosi yhteen harrastajateattereiden aktiiveja.

Jyväskylän Kaupunginteatterin lämpiössä käytiin lauantaina paikoin kiihkeääkin keskustelua harrastajateatteritoiminnan johtamisesta ja vastuunkantajien rooleista. Tilaisuuden alustuspuheenvuoron piti kokenut teatterinjohtaja Aila Lavaste ja keskustelua johti Harrastajateatteriliiton varapuheenjohtaja Pasi Saarinen.Paikalla oli viitisentoista harrastajateatteritoiminnan aktiivia ympäri Suomen.
Keskusteluun osallistuivat vahvasti Tikkurilan teatterin väki, jotka ovat vierailemassa Jyväskylän Harrastajateatterikesässä Arne Lindénin ohjaaman kosmisen kauhunäytelmän Cthulhun kutsun kanssa.

Lavaste piti aloituspuheenvuoron, jossa hän puhui vallan, vastuun ja päätöksenteon kääntöpuolista: yksinäisyydestä sekä suuresta työmäärästä. Teatterin johtaminen on hänen mukaansa pitkälti yhteisön palvelemista. Puheenvuoroissa liikuttiin tavan harrastajaa korkeammissa sfääreissä, sillä keskustelijoilla on takanaan monien vuosien harrastajateatterikokemusta.
Yleisesti tunnettu ilmiö tuntuu olevan “itkupotkuraivarit”, joita tunnolliset vastuunkantajat tapaavat saada harrastajateatteripiireissä.
– Hyvät ihmiset poltetaan loppuun ja jättävät toiminnan, Lavaste harmittelee.
– On paljon niitä hiljaisia vastuunkantajia, jotka eivät koskaan edes halua näyttämölle, jotka ovat ihan toiminnan elinehto. Kun yhtenä vuonna sitä kaveria ei enää olekaan, joka teki hommia sen 70 vuotta putkeen, niin mitä sitten, Pasi Saarinen pohtii.

IMG_7907 kopio

Payback Jam X ennakko Kaupunginteatterilla.

Haasteena pidetään vapaaehtoisuuden ja vastuunkantamisen ristiriitaa, jossa erilaiset harrastajat sitoutuvat toimintaan omista lähtökohdistaan käsin. Keskustelijoiden mukaan harrastajateatterin toiminta tulisi organisoida huolellisesti ja jäsenten jakaa yhteinen käsitys teatterin tavoitteista ja toimintaperiaatteista.
Tikkurilan teatterinjohtaja ja rehtori Carita Välitalon mukaan voi olla haastavaa pitää yllä jaettua käsitystä teatterin perustehtävästä, kun väki vaihtuu tiheään harrastajateattereissa.
– Kaikki jotka meillä ovat olleet kauiten tietävät meidän tavoitteet ja ovat olleet ehkä itse niitä laatimassa, mutta se miten tieto kulkeutuu sitten niille uusille, joita sinne tulee, että hekin tietävät, että ovat tulossa tämmöiseen paikkaan.

Jyväskylän Kesä, Hiiulihei, mehukestit

Jyväskylän Kesä, Hiiulihei, mehukestit

Haasteista huolimatta harrastajateattereiden vahva voimavara on jäsenten rakkaus lajia kohtaan. Keskustelussa tuli esiin myös toiminnan terapeuttiset ja voimauttavat vaikutukset yksilöön.

Tänään vielä Harrastajateatterikesässä Mikkelin Poikateatterin “Väkivaltatie” kaupunginteatterilla klo 11, Tikkurilan Teatteri Cthulhun kutsu klo 15.

Lauantain muita tunnelmia

Lauantaina “Mitä noi tekee?!” -ilmaisohjelmassa Kaupunginteatterin lämpiössä nähtiin ja kuultiin jälleen yllättäviä taiteen muotoja. Jykylele eli Jyväskylä ukulele Orchestra soitti monipuolista ja sympaattista ukulele-musiikkia. Leit kaulassa kaksitoista ukulelensoittajaa vei yleisön hetkeksi havaijilaisiin soundeihin tunnettujen pop-kappaleiden siivittämänä. Lopuksi tributoitiin erilaisten ukulelejen säestyksellä yhteislauluna Juice Leskisen Norjalainen villapaita.
Toinen uudenlainen äänimaisema tuli Teija Liikamaan herkästä sahasta Saw the Circle -vannetanssiesityksessä. Tanssija Anna Laurila liikkui vanteen kanssa luontevasti ja piti salaperäisen tunnelman otteessaan. Esityksen jälkeen Laurila hauskuutti yleisöä kertomalla tarinan teoksen syntymisestä:
– Oli auringonpimennys ja päädyin intuition johdatuksella vesitorniin. Olimme molemmat tornin hississä ja silloin kohtasimme Teijan kanssa. Puhuttiin ja puhuttiin ja puhuttiin ja siitä yhteistyö alkoi.
Teatterilla saatiin myös maistiaisia myöhemmin alkaneesta Payback Jam X tapahtumasta.

Lauantaina Teltassa nähtiin monta toisistaan poikkeavaa ohjelmaa. Ensin sinne kerääntyi 600-päinen joukko Hiiulihei-lastenlaulukonsertin tiimoilta, sitten yhteislauluun innostunut Allsång på Teltta (pääkuvassa)  ja lopuksi vielä herkkää herkempi ja svengaava Aili Ikonen.

Marc Gassotin Dark Side of the Mime esityksessä kävi oitis selväksi, että Jyväskylän Kesän lanseeraama määritelmä “pikkutuhma miimikko” oli valetta. Gassot ei nimittäin ollut pikkutuhma vaan isosti tuhma. Esitys oli valtavan viihdyttävä ja sai yleisön ulvomaan naurusta. Hatun noston ansaitsevat myös lavalle haetut vapaaehtoiset.

Joonas Widenius täytti Vakiopaineen ja sai baarinomistajat innostumaan keikasta siinä määrin, että Widenius buukattiin uusintakeikalle marraskuulle. Elina Mustosen Shakespearen naisrooleja käsittelevää Her Infinite Variety -esitystä Kuokkalan kirkossa  kiiteltiin vuolaasti.
Taivas oli vihdoin armollinen Jyväskylän Kesälle Lounaispuiston Payback Jam:en alkaessa. kymmenes jamikerta täytti puiston kansasta ja rennosta meinigistä.