ARTMAN: M.A. Numminen & Arttu Seppänen

ma 9.7. klo 18:00
Jyväskylän yliopiston päärakennuksen juhlasali,
Liput 22/20/16 EUR

 

M.A. Numminen & Arttu Seppänen

ARTMAN on M.A. Nummisen Rock ja runous -show yhdessä Arttu Seppäsen alias DJ This Charming Manin kanssa. Ohjelmistossa on M.A. Nummisen 2000-luvun rockrunoutta ja undergroundtekstejä, sekä henkiin herätettyä vuoden 1966 kohukeikan materiaalia. Tekstejä säestää Seppänen elektronisella ja luovan perkussiivisella koneistolla. Sukupolvien kohtaamisesta versoaa omintakeinen fuusio ja matka läpi triphopin, kokeellisen elektronisen musiikin, rockin ja improvisaation.

Tilaisuuden yhteydessä yleisön käytettävissä ovat Semman laadukkaat ravintolapalvelut.

 

Esiintyjä kertoo

M.A. Numminen: ”Jyväskylän Kesä muinoin”

Kävin ensimmäisen kerran Jyväskylän Kesässä vuonna 1963. Silloin olin erittäin kiinnostunut
näkemään ja kuulemaan italialaisen avantgardesäveltäjän, Luigi Nonon, esityksiä ja hänen omaa
kerrontaansa sävelkielestään. Olin tottunut siihen, että avantgardesäveltäjät, kuten myös muiden taiteen alojen uudistajat, tuntuivat ”viileiltä”. Luigi Nono yllätti ystävällisyydellään. Se tuntui jopa hiukan ristiriitaiselta, kun oli kuullut hänen rajuja sävellyksiään Il canto sospero ja Tiario polacco.
Suomalaisiakin musiikin uudistajia kuultiin. Paikalla olivat elektronisen musiikin tekijä Erkki
Kurenniemi, toisaalta uuden romantiikan säveltäjä Kari Rydman.

Tutustuin myös ruotsalaiseen avantgardesäveltäjään Folke Rabeen, joka oli paikalla Dagens Nyheterin musiikkiarvostelijana. Hänet tapasin myöhemmin Ruotsissa monta kertaa, ja hän osaltaan auttoi minun Ruotsin-uraani käynnistymään.

Jyväskylän Kesä oli festivaali, jonne ”kaikki” uutta taidetta janoavat hakeutuivat. Kesä oli leimallisesti elitistinen juhla, ja klassisella ja avantgardeklassisella musiikilla oli suuri sija ohjelmistossa. Voisi sanoa, että silloinen kulttuurieliitti kokoontui Jyväskylän Kesään vuosi toisensa jälkeen. Vaikka klassista musiikkia oli tarjolla paljon, ja sitä myös suosittiin, valtaosa vieraista tuli kuuntelemaan musiikin uusia virtauksia. Ylipäätään 1960-luvulla kaikenlaisella kokeellisella taiteella oli suuri kannattajajoukko ja sitä tultiin kuuntelemaan pitkienkin matkojen päästä. Ei ollut ihme, että yliopiston juhlasali oli aivan täynnään väkeä, kun avantagardesäveltäjät esittelivät uusinta tuotantoaan.

Vuonna 1964 Kesä jäi käymättä, sillä olin ensin tutkijan apulaisena Helsingin yliopiston kirjastossa, sitten lähdin Ranskaan kansainväliseen sosiaalialan seminaariin. Mutta taas 1965 olin mukana, nyt melujazzorkesteri The Orgiastic Nalle Puh Big Bandin rumpalina. Me osallistuimme säveltäjä Otto Donnerin ja amerikkalaisen Ken Deweyn organisoimaan happeningiin, jossa eri alojen taiteilijat esittivät osaamistaan eri puolilla yliopiston aluetta; myös yleisö sai osallistua merkillisten temppujen tekemiseen.

Sitten koitti heinäkuun 11:s vuonna 1966. Taideteollisen oppilaitoksen opiskelijat olivat tuoneet
Jyväskylään niin kutsutun visuaalisen kabareen, jossa taiteen rajoja testatiin kuvanveiston avulla.
Jyväskylän Kesän johto määräsi patsaat poistettaviksi pihasta. Visuaalisen kabareen eräänlaiseksi tueksi tekijät olivat tilanneet minulta aiheeseen sopivia lauluja. Sävelsin ystäväni sosiologian opiskelija Pekka Gronowin kanssa muutamia lauluja sukupuolioppaiden teksteihin sekä laadin itse muutaman tekstin ,jotka sävellettiin. Yliopiston takana olevassa ulkoilma-amfiteatterin muotoisessa katsomossa oli valtavasti ihmisiä. Laulut saavuttivat suosiota heidän keskuudessaan, mutta Jyväskylän Kesän yksi pääjärjestäjistä, professori Päivö Oksala, raivostui, katkaisi virran yhtyeemme laitteista ja kutsui poliisin paikalle. Syntyi ison luokan skandaali, josta minä otin kaiken irti ja nautin tapahtuneesta. Siitä alkaen olen ollut tunnettu Suomessa, eikä ole tarvinnut tehdä come backia.